Ajattelin alkaa kirjoittaa blogia terapiana henkisiin ongelmiini. Uskon ja luulen, että minulla on ahdistusta, masennusta, pelkotiloja ja muitakin, jotka eivät vain nyt tule mieleen. Lisäksi olen yksinäinen ja saan stressikohtauksia helposti, erityisesti kun joku käy aggressiiviseksi. En osaa käsitellä tunteitani ja nämä kohtaukset muuttuvat masennuksesi. Haluaisin olla vahvempi, haluaisin osata puolustaa itseäni, suuttua ja sanoa takaisin. Sen sijaan alan täristä ja yritän rauhoitella tilannetta, sillä annan itsestäni kovin heikon kuvan joka jää minua vaivaamaan. Olen herkkä mies. Olen liian kiltti

Koulussa minut hakattiin kerran, kun kävin luokan pahimman terroristin kimppuun hänen tönäistessään minua, silloin sain ensimmäisen masennuskauden. Kerran sain tappouhkauksen, kun olin julkisuudessa maahanmuuttajia puolustamassa. Tämä tappouhkaus sai minut pitkäksi aikaa tolaltani ja uskoin, että uusnatseilla oli jo suunnitteilla tappamiseni. Yksi tapahtuma oli sellainen, että hyvin kohteliaasti ja kiltisti, mutta julkisesti somessa annoin tuttavalle palautetta miten voisi parantaa käytöstään. Hän suuttui ja nimitteli ja lähetti vihapostia. En pystynyt taaskaan suuttumaan ja pitämään puoliani kunnolla, sain stressikohtauksen ja täristen yritin rauhoitella tilannetta tietokoneella. Ahdistuin pahasti, enkä saanut syötyä muutamaan päivään. Sitten taas tuli masennus. Omasta mielestäni hänen reaktionsa oli täysin ylimitoitettu ja odotin että hän olisi hyväksynyt sen arvostelun suuttumatta ja vastannut sivistyneesti. Sitten töissä on pari asiakasta, joista aina tietää että aiheuttavat ongelmia ja alkavat aggressiviseksi. Aina kun ne näen työpaikalla, niin koko viikko on pilalla. He usein jo heti tullessaan aloittavat aggressiivisesti asiansa, tekisi mieleni toivoa, että siellä työpaikalla olisi vartija joka voisi heittää aggressiivisiksi käyvät ulos.

Ei minulla silti olisi syytä olla mitenkään masentunut, koska on minulla joitain kivoja kavereita ja sukulaisia jotka pitävät minusta. Työpaikkaa ei enää ole, mutta vapaus on, vaikka vapautta ei näiltä henkisiltä ongelmilta ole vielä. Terveys on melko hyvä, vain mielenterveys on huonossa kunnossa. Tuloja ei ole, kuin asumistuki, mutta säästöjä on jäljellä vielä pariksi kuukaudeksi, ehkä sinä aikana saisin vaikka työpaikan. Naisten kanssa ei ole menestystä, mutta eipä voi heitä siitä syyttää, kun eivät he henkisistä ongelmista kärsiviä paino-ongelmaisia halua tapailla ja sekstailla. Varmaan saisin itsekin henkisistä ongelmista kärsiviä, paino-ongelmaisia naisia, mutta en minäkään heitä halua. Joten ei parane liikaa siitä valittaa. Minulla on oma asunto ja naapurit ovat hiljaisia ja rauhallisia, ikkunasta on kaunis näköala, ulkona on kaunista kun on lunta, minulla on asiat melko hyvin jos henkisiä asioita ei oteta huomioon. On siis paljon asioita, joista voin olla kiitollinen. Jossain masennus- tai ahdistusohjeessa kehotettiin miettimään asioita joista on kiitollinen. Joskus silti on kovin raskasta vielä.

Masennusohjeissa myös kehotettiin harrastamaan liikuntaa, niin kävin 12 kilometrin pyöräily/kävelylenkillä lähistön metsässä. Siellä metsässä oli vähän parempi olo, mutta silti en pystynyt olemaan onnellinen ja ajattelematta ikäviä ja ahdistavia asioita. Nämä henkiset ongelmat ovat olleet jo toista viikkoa nyt vähän pahempia kuin aiemmin, niin ollen miettinyt pitäisikö vihdoinkin hakea ulkopuolista apua ja mennä terapiaan tai ainakin terveysasemalle. Ei ole oikein ketään sellaista ihmistä jolle voisin puhua ja purkaa näitä asioita, sekin saattaisi vähän auttaa jos voisi jollekulle puhua. Kuitenkin tuntuu, että jos olisikin joku, niin ei olisi kauaa kun kaataisin henkisiä ongelmiani hänen päälleen. En varmaan vielä huomennakaan uskalla hakea apua, mutta ehkä myöhemmin.